Auttamisrohkeus – onko sitä?

Suomessa tapahtuu arviolta yli miljoona tapaturmaa vuosittain, ja ne ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolinsyy. 

Yleensä tapaturmat jaotellaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmiksi, liikennetapaturmiksi, sekä työtapaturmiksi. Yli 70 % kaikista tapaturmista sattuu kotona ja vapaa-aikana. Tapaturmien lisäksi voimme kohdata sairaskohtauksia tai esim. mielenterveyden haasteita ja kaikki nämä vaativat meiltä auttamisrohkeutta toimia hengen pelastamiseksi tai vammojen minimoimiseksi. Joskus tämä vaatii pienempiä tekoja, joilla on suuri vaikutus tai suuria päätöksiä toimia. Ei siis mikään pieni asia ollenkaan. Suomen laissa myös velvoitetaan jokaisella olevan auttamisvelvollisuus, tämä on hyvä muistaa ja yleisesti ottaen Suomessa on kyllä todella hyvä auttamisenhalu. 

Rohkeus ei tarkoita pelottomuutta

Auttamisrohkeus ei ole itsestäänselvyys. Rohkeus tarkoittaa sitä, että uskaltaa toimia, vaikka tuntisi epävarmuutta, häpeää tai pelkoa. Auttamisrohkeus vaatii lisäksi kykyä toimia yllättävissä tilanteissa.

Tilanne voi tuntua erityisen vaikealta, jos autettavana on oma läheinen. Toisille taas vieraan ihmisen auttaminen on haastavampaa. Joillekin toimintaan ryhtyminen on vaikeaa tilanteesta riippumatta.

Yksi asia kuitenkin lisää rohkeutta merkittävästi: ennakointi ja valmistautuminen.

Harjoittelu luo varmuutta

Sairaanhoitajat, pelastajat, lääkärit ja kaikki muutkin auttamistyötä tekevät harjoittelevat erilaisia auttamistilanteita jatkuvasti ja toistuvasti. Kenellekään ei ole aina helppoa toimia auttamistilanteissa, mutta mitä enemmän näitä miettii etukäteen ja harjoittelee, sitä todennäköisempää on, että näissä tilanteissa osaa ja uskaltaa lähteä toimimaan ja osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä on kuitenkin, että aina tekee parhaansa.  

Avun hälyttäminen on jo auttamista

Hätäkeskukseen soittaminen on usein jo todella paljon tehty, tällöin auttamisen ketju lähtee liikkeelle ja voi olla, että auttamisesta on jo 50% tehty.

Jos kyse ei ole hätätilanteesta mutta akuutista, eli kiireellisestä tilanteesta, oikea numero on soittaa päivystysapuun 116117. Molemmista numeroista annetaan kyllä hyvät jatko-ohjeet, joten vaikka ei mitään muuta osaisi tehdä huolen herättyä, niin aina voi soittaa ja kysyä lisäohjeita ja apua näistä. 

Valmistaudu jo ennen kuin hätä tulee

On hyvin todennäköistä, että jokainen meistä joutuu joskus auttamaan jotain ja todennäköistä on myös, että se joku on oma lähiomainen. Mieti siis jo etukäteen, miten itse osaisit toimia erilaisissa tilanteissa ja harjoittele ensiavun antamista- ihan kuin ammattilaisetkin. Käy tarvittaessa ensiapukoulutuksessa ja hanki kotiin ja esim. mökille siellä tarvittavia ensiapuvälineitä. Näin hätä ei pääse yllättämään. 

Ole se rohkea “joku”

Jos kohtaat tilanteen, jossa mietit: “Joku varmaan auttaa”, pysähdy hetkeksi. Muistuta itseäsi siitä, että sinä voit olla se rohkea “joku”.

Auttamisrohkeus ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa, että uskaltaa toimia.

Osaat kyllä. 💛